Nimetön 2008–2011

Nimetön-sarja tutkii valokuvataiteen keinoin niitä tapoja, joiden kautta valokuvan sisältöä voi muokata. Kuvaparien ja lavastettujen elementtien kautta tarkastelen sitä, miten kuvan merkitykset muodostuvat. Kuvissa ovat läsnä sekä meri että ranta: pohjoinen maisema. Näihin maisemiin projisoidaan monenlaisia ennakkokäsityksiä ja tunteita, joita pohditaan esittämällä kuvat pareittain. Rinnastamalla muokkaamattoman ja muokatun kuvan tuodaan esille maiseman luonne ja valokuvan tapa esittää se. Valokuvissa on läsnä myös muutos; vaihtoehto sille mitä on. Näiden kuvien avulla tarkastelen vastaanottajan käsityksiä esitetyn tilan luonteesta, kuvan sisältämien lavastettujen elementtien kautta.

Valokuvateokset ovat osa Pro gradu -tutkielmaani Paljas ja verhoiltu todellisuus; valokuvataiteen semioottinen reseptiotutkimus Lapin yliopiston audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmaan. Teossarja on toiminut graduni taiteellisena osiona ja sen tieteellisen osion aineistonhankkimisvälineenä. Tutkimus selvitti taiteen kontekstissa sitä, miten valokuvan erityisominaisuudet, esittävän maisemavalokuvauksen kautta, välittyvät katsojalle. Tämän reseptiotutkimuksen kirjallinen aineisto kerättiin Nimetön-valokuvanäyttelyn yhteydessä. Tutkimuksessa selvisi kuvan sisällön muokkaamisen merkitys kuvanlukutapoihin. Muokatun elementin kautta teoksiin syntyi avoimuutta, joka mahdollisti teoksen ja vastaanottajan välisen monitasoisen vuoropuhelun. Pro gradu on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20114111112

MURTOVESI (2014–2016)

Murtovesi tarkoittaa vesialueita, joissa suolainen merivesi sekoittuu jokisuistoissa makeaan jokiveteen. Pohjois-Pohjanmaan rannikolla on useita murtovesialueita, jotka yhdessä jokisuiston kanssa muodostavat matalia hiekkarannikoita. Näille Perämeren rannikolle ovat tyypillisiä juuri laajat hiekkasärkät ja pitkälle merelle ulottuvat matalikot. Murtovesi-sarja sarja kuvaa näitä paikkoja; avaruutta, tilaa, aikaa ja hiljaisuutta. Paikkaa, jota ei ole sidottu toimintaan tai tekemiseen vaan läsnäolemiseen. Ihmisillä on tilaa.

Murtovesi–sarjaa on kuvattu useina eri vuodenaikoina Pohjois-Pohjanmaan alueen Pohjanlahden rannikon hiekkarannoilla. Rannikon tunnelmassa korostuu luonnosmaisuus ja hitaus. Läsnäolo on hetkellistä, rauhallista, jopa henkistä. Maisemassa itsessään korostuu valojen ja varjojen kautta syntyvä ohimenevyys. Samalla tyhjyys ja merkitysten vähäeleisyys antaa myös tilaa ajatella; olla.

Projekti koostuu vuosina 2014–2016 kuvatuista dokumentaarisista mustavalko- ja värikuvista. Minua on pitkään kiinnostanut muokatun tai lavastetun maisemavalokuvan ja luonnontilassa olevan maiseman kuvaamisen välinen suhde. Tässä erityisesti taiteen katsojakokemus ja taiteilijan kyky välittää omaa näkemystään korostuu. Pohdin yleisesti töissäni erityisesti tilan kokemusta ja sen esittämistä valokuvan keinoin, erityisesti sen mahdollisuuksien ja rajoitusten kautta. Tutkin Murtovesi-projektissa tästä lähtökohdasta luonnon, ympäristön, valokuvan ja taiteen välistä suhdetta.

________________________________

BRACKISH WATERS (2014-2016)

Brackish waters are areas of water where fresh water is mixed with salt water. These are often found where rivers and sea meet.  Long and shallow beaches reaching out to sea adjacent to river estuaries are typical to the coasts of the Bothnian Bay, the Baltic Seas northernmost part between Finland and Sweden. Brackish waters –series looks at these places; openness, space, presence and quietness. The place itself has a presence. People have room for themselves.

The series as a whole depicts all seasons of the year of Northern Ostrobothnia’s beaches. At the coast the atmosphere is fleeting and calm. The shadows and light change constantly. At the same time the individual has an opportunity for contemplation.

The project consist of documentary work completed in 2014-2016. These are both black and white and colour images. As an artist I have long been interested in the relationship between staged and documentary landscape photography. I examine the viewers experience of art and the artists’ ability make his/hers own viewpoint seen. In general my work focuses on the experience of space and place and how they can be examined through the medium of photography. Especially researching the possibilities and boundaries of documentary photography. In Brackish Waters –series I use this as a starting point for looking at the relationship between nature, environment, photography and art.

RESORT 2006–2008

Sarja Resort on tutkimus julkisen tilan luonteesta siihen projisoitujen toiveiden kautta. Se havainnoi tilan kokemusta ja olemusta kun tila on esitetty irrallaan, erillisenä, ilman tavanomaista käyttötarkoitusta. Uimaranta, puisto tms. virkistysalueena, Pohjois-Suomen maantieteellisissä olosuhteissa, toimii sille määritellyssä tarkoituksessa vain muutamia kuukausia vuodessa. Suurimman osan aikaa se on hylätty ja autio. Näiden kuvien avulla pohdin sitä, miten tämän kaltaisen alueen tarkoitus muodostuu: mitä se edustaa ja millainen on tarkoitus olla? Kuinka hyvin tällaisen tilan potentiaali toteutuu todellisuudessa? Millaisena tila avautuu katsojalle ja kokijalle?

Teosten avulla havainnoin sitä kuinka tilan/paikan kokemus on ensisijaisesti riippuvainen yksilön omasta suhteesta kyseessä olevaan tilaan. Millainen on aution tilan kokemus katsojalle ja kokijalle? Kuinka tilaan projisoidut toiveet vääristävät tilan kokemista kun se esitetään vuorokauden – ja vuodenaikaan joka on eri kun yleensä. Miten muodostuu tilan julkinen (ohjattu) ja yksityinen (subjektiivinen) kokemus? Olen erityisesti kiinnostunut löytämään välitiloja ja konflikteja näiden välillä. Mikä on se kohtauspinta /liikkumatila, jossa kokemus muuttuu yksityisestä julkiseksi ja päinvastoin?

Roland Barthes on sanonut, että jokainen valokuva on läsnäolon sertifikaatti. Resort-sarjassa tämän läsnäolon kautta käsitys tilasta vääristyy ja luo uusia merkityksiä jo olemassa olevien ja ohjattujen katsomistapojen ansiosta.

 

HORROS 2006

Tämä projekti tarkastelee julkisen ja yksityisen tilan rajoja ja havainnollistamaan kuinka tilan kokeminen on riippuvainen ennen kaikkea yksilön omasta suhteesta siihen. Tutkin sitä, kuinka äärimmäisen avoin tila – Lontoon kaupungin julkisimmat alueet, kadut, tunnelit ja tienvarret, ovat muuttuneet joidenkin ihmisten tarpeen vuoksi ”suljetuiksi” ja äärimmäisen yksityisiksi alueiksi. Projektia varten kuvasin paikkoja joissa olin nähnyt ihmisten nukkuvan ulkona, kaikkien nähtävillä. Valokuvan visualisin keinoin havainnollistin heidän näkökulmaansa ja tilan kokemustaan.

Tilan intiimiyden raja on sekä sosiaalinen että henkilökohtainen käsite, jonka kompleksista luonnetta tämä projekti painotti. Tätä korosti entisestään näiden tilojen luonne tarpeettomina ja syrjässä olevina. Valmiin sarjan ajattelua korosti myös valokuvateosten positio galleriatilassa. Kuvat oli sijoitettu lattian rajaan, tiloihin jotka olivat ylimääräisiä muiden näyttelyyn osallistujien töiden ripustuksen jälkeen. Tällöin kuvien sijainti asetti näyttelyn katsojan samankaltaiseen asemaan satunnaisen ohikulkijan kanssa tämän kohdatessa kodittoman ihmisen nukkumassa kadulla. Ne olivat yhtä aikaa huomaamattomia ja näkyvissä. Teoksen katsomiseen/kokemiseen vaikutti myös katsojan näkökulma (ylhäältä alas), sekä tämän fyysinen asento jos katsoja halusi kokea kuvat silmän tasolla -maasta käsin. Ottamalla tilan julkisen haltuun ihmiset muuttivat samalla tilan luonnetta radikaalisti – siitä tuli heille yksityinen, mutta samalla tila säilyi avoimena myös kaikille muille.